Goats Of Doom - Shiva [Full Album 2021]

Lyrics to Shiva [Full Album 2021] by Goats Of Doom

Tracklist: 01. ἀπōκάλυ Oi katso luontoasi, oi luoja sillä mitä olet tehnyt suuruudessasi. Tekosi oli tahto ja sana sinut sokaissut syntisyys. Omassa raivossa ja ristiriidassasi kruunasit kaikkivoipaisuuden itsellesi. Itsekkyys, petturuus ja tekopyhyys, ovat he kaikki jotka eivät nimeäsi rukoile. Αποκάλυψη sillä tämä likaa omaa itsetuntoa kun nuo kaikki valheet paljastuvat alkaa kuvasi käymään itseäsi vastaan. Valheelliset ilmestykset ovat tuomittu kadotukseen. Hiljennetyt totuudet, hukkuivat valheisiin kuin kadonnut järjen ääni ja palkkasi saat kun minuutesi on saatettu kiusaukseen. 02. Uljas Uusi Maailma Maailmanne hauras murtuu niin kauniina kuin sen näittekin. Babylonin torni sortuu kun näette viimeisen sinetin. Vuohi tuomion laulaa, näetkö maailman harmaan? Vuohi tuomion laulaa, kuuletko kaiun harmaan? Vanhoillisen elämänne kaadamme nousemme, kostamme, tuhkasta nostamme kauniimman maailman. Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman uljaan uuden maailman. Aurinko polttaa vanhan, heikon ja hauraan aineen tuhkaksi. Hohdosta saa kasvaa kauniimpi vahvempi ja loistavampi. Vuohi tuomion laulaa, näetkö maailman harmaan? Vuohi tuomion laulaa, kuuletko kaiun harmaan? Vanhoillisen elämänne kaadamme nousemme, kostamme, tuhkasta nostamme kauniimman maailman. Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman uljaan uuden maailman. ja tuhkasta nousee... uljas uusi maailma. 03. Luomiskertomus Kauas on virranneet veret veljien, isiemme esiaikaisten. Perintömme unohtaen, maat raiskaamme, sielun myrkkyä nielemme. Nähdäksemme vain itsemme heijastuksena menneen, unohdimme keitä todella olemme. Äidin maidosta pelko, isät unohtaneet niin äiti maa itkee. Kohdusta vaienneen, oi kuinka maamme itkee. Kauas on virranneet veret veljien, isiemme esiaikaisten. Perintömme unohtaen tämän maamme raiskaamme unohtaen, mistä todella tulemme. Pelkoa maidosta äidin, inhoa elosta isän. Näin esi-isämme unohdimme. Itseni unohdan silti jumalan itseeni luoden. Yhä uudestaan ja uudestaan kunnes tuhoan, tuhoan. Oi äiti maa, hajota minut uudestaan. Vain paloista kokoa minut ja tee minusta parempaa. 04. Armon Varjot Ei viattomuuden siivellä voi heikko jatkaa elämää. Saapuu pimeys viimeinen, tuomio ajan lopullinen. Niin sortuu maailma armollinen, harha pehmeän autuuden. Tauti raiskaa unelmaa, jää vain muistot elämään. Pyyhkii yli maailman siunaus kuin vitsaus edellään, kylväen pelkoa sydämiin uhrilahjojen. Kun lakoaa tuo massa, hetkensä kukoistanut. Ennen niin kirkas ja ylpeä, lopun hetkellä roihuava. Minkä armo meille rakensi sen kuolema kerran korjaa. Vain henget harvat selviää maailmaan synkkään häviävään. Ei ollut ikuinen maailma heikon ihmisen. Nyt selvästi näen sen airuen tuhkan raunioiden. 05. Korjuu Oi syksy sinun sateesi saasta. Oi syksy tuomasi martaasi malja. Oi miten vuosi taas pimeytensä yllemme luo. Oi herrani miten saavut taas minun luo. Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan. Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan ikuisuuteen, kuolemaan. Talvi sinä kylmä ja kipeä, ainiaan kiroan sinun nimeä. Miten löydät aina tämän pohjolan, rakkauden täältä kylmän maan kipeän. Kevät tuo rakas tuot luokseni lämpimän. Vuosi vuodelta löydän sinusta elämän. Taas korjaan satoa mustaa, minusta tuskin muuta kuin tuskaa. Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan. Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan ikuisuuteen, kuolemaan. Kesä korjaa satosi elämän, olen kypsä korjaa minut jo tuonelaan. Olkoon pyörä nähnyt taas kierroksen, ei mikään muutu, olen nähnyt jo kuoleman. Tulkoon maailma, epäile en mitä täällä teen, kuinka perille pääsen. En tiedä tarkoitusta hämärän pohjolan... elää haluan. 06. Rotat Kuin syöpäläiset kerääntyneet laumaan valtavaan, Kaikki yksilöinä, määrättöminä, yksin yhdessä. Joukko ylettömyyden keskuudessa, kaiken kuluttavana vain oman hetken mielijohteen tarpeen orjina. Et ole mitään vain rotta muiden joukossa. Et yhtään mitään kenellekään. Luultuasi vapautuneesi kahleistasi lukitsit itsesi himojesi orjuuteen. On sisäinen silmäsi sokeutunut, sielusi lukkiutunut, luontonsa unohtanut. Saastan keskellä syöden, hekumoiden, peläten, todellisuutesi kuin teuraskarjan, lampaan. Ei lihasi vuoksi, vaan maallisen vaurauden. Sitä riipien, velaksi eläen, tuomittuna alemmuuteen. Et ole mitään vain rotta muiden joukossa. Et yhtään mitään kenellekään. Kylmä katse matelijan seuraa lasitornistansa vankejaan avointen maiden, ovettomien sellien. On maailman piilotettu herra, näkymätön alistaja, valitun perimän salainen kantaja, maailman orjuuttaja. Kannat kultasi, velkasi uhrilahjaksi, unohtaen kunnian ja teot isien. Päivästä päivään etsit tarkoitusta, säälittävän elämäsi oikeutukseksi. 07. Shiva Ajanhiekka valuu päämäärättömänä,
 maailmankaikkeus sulkenut silmänsä.
 On jälleen nouseva syvyydestä, 
liekki joka tuo valon eksyksistä. Aikaa myöten jumalpantheoniin, 
ilmestyi kaikeuden luoja, siunaaja. 
Hän on kaiken tuolla puolen. 
Avaa silmäsi tasapainon tuoja. Kurkoitan luoksesi pyhimpään, 
tiedottomuuden keskuuteen. 
Kietoudun syliisi vahvimpaan, 
suurimpaan autuuteen. Vajoan pyhimpään temppeliin,
 loputtomuuteen, eedeniin. 
Syntyy sieluni vapaampana
 valon roihuun, tielle hartauden. Joka edustaa kaikkeuden voimaa, 
vapautettuna täydessä loistossaan. 
On murentuva vääryyden materia, 
kun jumalat yhtyvät taas tanssiin.